Vuosi 2025 - Syväsukellus kuntapolitiikkaan

Minulle tätä vuotta on leimannut erityisesti kuntapolitiikka, johon todella olen syväsukeltanut. Aloitimme kampanjoinnin jo ihan alkuvuodesta ja teimme vaalitiimini kanssa paljon töitä, mikä palkittiin uskomattomalla vaalituloksella. Äänestäjiltä saamani luottamus vetää edelleen nöyräksi. Olin varautunut tiukkoihin paikkaneuvotteluihin, mutta en siihen, että minut jätetään kokonaan niiden ulkopuolelle. Siitäkin selvittiin ja pettymyksestä huolimatta onnistuin neuvottelemaan lopputuloksen, johon voin olla tyytyväinen. Kokonaisuutena prosessi oli siis todellinen tunteiden vuoristorata.

Työ kunnanhallituksessa sekä sivistyslautakunnassa ja muissa elimissä, joissa toimin, on sujunut ehkä yllättävänkin tasaisesti ja hyvässä hengessä ilman turhaa draamaa. Asioista on keskusteltu monipuolisesti ja arvostavasti. On saanut olla eri mieltä ja kysyä asioista. Monia asioita on valmisteltu ja aloitettu aiemmilla valtuustokausilla, jolloin meillä uusilla on ollut niihin luonnollisesti erilainen lähtökohta kuin muilla. Yksi tällainen asia oli paljon tunteita herättänyt monitoimitalo ja sen sijainti. Suhtauduin itsekin kriittisesti tähän sijaintiin, mutta perehdyttyäni asiaan ja sen aiempaan valmisteluun monelta kantilta, toivon, että saisimme talon pian rakennettua. Moni kunnan toiminto, kuten kirjasto ja nuorisotalotyö, toimii väistötiloissa ja urheilutalokin vetelee viimeisiään.

On elämääni sentään mahtunut paljon muutakin kuin kuntapolitiikkaa! Kohokohtina mainittakoon esimerkiksi kuopuksen sairastelematon ja muutenkin suvereeni päiväkodin aloitus, Nuuttijuhla, Wista Finlandin kolmekymppiset, useat revontulet, merkityksellinen ja innostava työni uusine projekteineen, Sjöfartens Dag, onnistuneet reserviläishommat, tutustumismatka Euroopan Parlamenttiin, lasten kanssa verkoista koetut kalasaaliit, omin pikkukätösin terassillemme rakennettu parvisänky ja siellä nukutut yöt, esikoisen purjehdusjutut, kyläbändimme Kamjon keikat (erityisesti VKK ja KMF), perheveneretket (erityisesti Jungfruskär), esikoisen ensimmäinen jalkapallosarjapelimaali, metsästysreissut Lappiin ja Keistiöön, kivoja kavereiden ja sukulaisten kohtaamisia siellä täällä sekä puolisoni ja laajan tukiverkkoni ehdoton tuki kaiken tämän keskellä. <3

Kohokohtien vastapainoksi olen tänä vuonna menettänyt pari hyvää ystävää. Heitä on ikävä. Elämä ja kuolema on välillä niin epäreilua. Onneksi myös vauvoja on tullut lähimaille, ja ihmiselämän rajat pysyvät kirkkaina mielessä.

Ensi vuodelle 2026 toivon vähemmän yhteisten sääntöjen noudattamatta jättämistä ja kuluttavaa vääntämistä ihan turhista asioista. Sen sijaan toivon aitoa yhdessä tekemistä, luottamuksellisen ilmapiirin luomista ja yhteisöllisyyden vahvistamista. Toivon, että koti- ja työelämän superhyvä vire jatkuu, koska se tosiasiassa mahdollistaa kaiken muun. Tietysti eniten toivon terveyttä ja lasten upeita oivalluksia edelleen. Toivon myös, että Kustavin susikiintiö saadaan asiallisella tavalla täytettyä tehokkaasti. Toivon, että monitoimitalon rakentaminen saadaan aloitettua. Toivon, että Kustaviin syntyy paljon vauvoja. Toivon, että meidän keväälle suunnitellusta Ranskan reissusta tulee ikimuistoinen. Toivon, että maailmanpoliittinen tilanne rauhoittuisi oikeudenmukaisesti. Ja totta kai toivon taas hienoja retkiä metsässä ja merellä sekä ihan inan enemmän aikaa urheilulle ja kirjoittamiselle.

Maaliskuussa 2026 tuleekin kuluneeksi kymmenen vuotta meidän häistämme! Ihan uskomattomalta tuntuu sekin. Toukokuussa pyörähtää käyntiin viimeinen vuoteni kolmekymppisenä ja kesäkuussa tulee jo kymmenen vuotta äitini kuolemasta. Onnistuuhan se näköjään elämän eläminen pakon edessä ilman vanhempiakin jotenkuten, vaikka usein olo onkin kuin orvolla pirulla.

Kiitos teille, jotka olette olleet mukana menossa, ja ihanaa uutta vuotta 2026 ihan kaikille!