Vanhempainvapaista
Tällä viikolla uutisoitiin, kuinka isät käyttävät Suomessa enemmän vanhempainvapaita kuin koskaan ennen. Ihan mahtavaa! Tämän on mahdollistanut perhevapaauudistus, joka astui voimaan elokuussa 2022 ja hyvä uudistus se onkin.
Esikoisemme syntyi 2017 ja kuopuksemme 2023. Olemme siis kokeneet omakohtaisesti tämän muutoksen. Luonnollisesti siihen, kuinka käytimme perhevapaamme, vaikutti muutkin seikat kuin annettu malli, mutta lopulta voimme kuitenkin todeta käyttäytyneemme aika lailla annetun mallin perusoletusten mukaisesti.
Esikoisen syntyessä isyysvapaata oli vain parin kuukauden verran. Ne puolisoni käytti minun ensin käytettyäni äitiysvapaat sekä kaikki vanhempainvapaat. Tämä oli varmasti vanhan mallin aikaan se tavallisin tapa. Niiden jälkeen esikoinen meni päiväkotiin 11 kuukauden ikäisenä. Toki tähän vaikutti mös se, että minulla ei ollut vakituista työtä kuten puolisollani, koska olin juuri saanut maisteriopintoni valmiiksi. Olin kuitenkin iloinen, kun pääsin töihin, vaikka lapsen päiväkotiin jättäminen niin pienenä tuntuikin aika kurjalta.
Kuopuksen syntyessä olimme molemmat olleet työsuhteissamme pitkään. Esikoisen jälkeen minä jo tiesin, etten oikein viihdy kotona kuukausitolkulla. Ei saa ymmärtää väärin: rakastan lapsiamme, kotiamme ja näin, olen varmasti hyvä äiti, mutta olen vain sen sorttinen tyyppi, että tarvitsen muunlaisia virikkeitä pitemmän päälle. Niinpä sovimme puolisoni kanssa jo paljon ennen raskauttani, että hän saa olla tällä kertaa enemmän kotona. Uusi malli vielä mahdollisti sen niin helposti.
Nykyään siis vanhempainvapaat on jo lähtökohtaisesti jaettu tasan: 160 päivää kummallekin. Niistä sitten saa osan luovuttaa toiselle halutessaan. Minä vielä luovutin puolisolleni muutaman viikon, mutta sain luonnollisesti ennen vanhempainvapaakautta käyttää noin puolentoista kuukauden raskausvapaan. Kun tähän lisää vielä putkeen lomiamme, kuopus on menossa päiväkotiin vasta noin vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Se on muuten ihan eri juttu kuin alle vuoden ikäisenä.
Puolisoni on silmin nähden nauttinut ajasta kotona ja lapset iloitsevat siitä, kun hän on kotona. Minullekin tämä aika, kun minä olen ollut töissä ja puolisoni kotona kuopuksen kanssa, on ollut aivan parasta aikaa! Päätin töihin palatessani, että yritän päästää irti kotiasioiden johtamisesta kokonaan, jotta puolisoni voi todella oppia pitämään huolen kaikesta itsenäisesti. Aluksi se vaati aktiivista ajattelua, mutta äkkiä opin. Pitää antaa toisen tehdä asiat omalla tavallaan ja olla puuttumatta, vaikka joku asia menisi eri tavalla kuin minun sitä hoitaessani. Ja kaikki oikeasti tärkeät asiat hoituvat kyllä aina!
En tietenkään sano, että näin kaikkien pitää vanhempainvapaansa jakaa. Tilanteita on monenlaisia ja ihmiset ovat erilaisia. Uudessa mallissa on jonkin verran joustovaraa molemmille vanhemmille. Pidän kuitenkin hyvänä sitäkin, ettei koko 160 päivän kiintiö ole luovutettavissa, vaan tarkoitus on, että molemmat vanhemmat käyttävät ainakin osan. Uskon myös, että on lapsenkin edun mukaista viettää aikaa molempien vanhempien kanssa ja tutustua kunnolla. Puhumattakaan työelämän tasa-arvon edistämisestä isommassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.
(Perheiden erityistilanteet kuten yksinhuoltajuus ja monikkoraskaus jne. ovat tietysti sitten asia erikseen, niihin en nyt tässä ota kantaa, koska en ole niihin samalla tavalla perehtynyt.)