Rovaniemi - rakkauden kaupunki
Muutimme Lappiin syksyllä 2015. Pohjoiskarjalainen puolisoni sai viran Rovaniemeltä ja minä aloitin opiskeluni Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Muutimme ensimmäistä kertaa yhteiseen kotiin, rivitaloasuntoon Kemijoen varrelle.
Olin innoissani uusista opinnoista, mutta juuri ennen muuttoa tuhosin nilkkani jalkapallossa. Osallistuin merenkulkijoiden jalkapalloturnaukseen Helsingissä ja jotenkin kaaduin oman nilkkani päälle niin, että pohjeluu meni poikki ja nilkka murtui kolmesta kohtaa.
Mutta jotenkin siitäkin selvittiin, vaikka ihan helppoa se ei ollutkaan. Olen toiminnan ihminen ja kuukausien loikoilu ei sovi mielelleni. Olin rehellisesti sanottuna hiukan masentunutkin toipumisaikana, mutta kun tiedossa oli, että tästä parannutaan kyllä, oli valoa koko ajan tunnelin päässä. Teinkin kuntoutuksen eteen todella paljon töitä ja se palkittiin. Vuoden päästä tämä metallilla uudelleen kasattu nilkkani oli jo toista parempi.
Menimme puolisoni kanssa kihloihin itsenäisyyspäivänä 2015 ja naimisiin maaliskuussa 2016, samalla päivämäärällä kuin omat vanhempani olivat menneet kihloihin 39 vuotta aiemmin. Saimmekin vanhempieni kihlasormukset omiksi vihkisormuksiksimme. Häämme oli mukavat ja ihan hyvän määrän saimme vieraitakin paikalle, vaikka periaatteessa kaikilla kutsutuilla oli todella pitkä matka. Äitinikin tuli Kustavista asti meille juhlimaan! Siitä olen erityisen iloinen, koska hän menehtyi kesäkuussa samana vuonna. Isäni oli menehtynyt jo 2014.
Kirjoitin muuten tuolloin yliopiston viestintäpalveluille opiskeluajastani blogia ja häistämmekin löytyy juttu täältä. Lisäksi lauloin yliopiston kuorossa Lucida Intervallassa. Pääsin sillon myös jäseneksi lappilaiseen hirviporukkaan, josta onkin tullut minulle erityisen tärkeä yhteisö. Jalkani parannuttua tein opintojen ohessa töitä myös safarioppaana Lapin Safareille ja vein esimerkiksi ranskalaisia turisteja mottorikelkka- ja pilkkiretkille. Kesät 2016 ja -17 olinkin tienaamassa opiskelurahoja laivaoperaattorina Espoon Keilarannassa Neste Oilin pääkonttorilla.
Valmistuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisteriksi keväällä 2017 ja syksyllä saimme esikoisemme. Se oli tietysti aivan erityisen rakkaudentäyteistä aikaa. Tutustuin Rovaniemellä moniin mielenkiintoisiin tyyppeihin ja silloin raskausaikana muutamaan perheeseen, joihin syntyi esikoinen samoihin aikoihin. Se vertaistuki oli muun paikallisen tukiverkon puuttuessa todella tärkeää.
Esikoinen meni Rovaniemellä päiväkotiin, kun minä sain töitä kaupungin logistiikka-asiantuntijana. Noin puolen vuoden kuluttua puolisoni lähti vuodeksi kriisinhallintatehtäviin ulkomaille ja päätin muuttaa esikoisemme kanssa Turkuun, kun löytäisin sieltä hyvän työpaikan. Pääsinkin pian turkulaiseen insinööritoimistoon projekti-insinööriksi laivasuunnittelun pariin. Näihin muuton aikoihin annoin muuten Rovaniemen Radio Suomelle haastattelun, jonka voi kuunnella tästä. Tavoitteeni Turkuun muuttaessamme oli rakentaa uusi urani vakaaseen alkuun, jotta myöhemmin voisimme urakehityksestä tinkimättä muuttaa koko perhe kokonaan Kustaviin mieluiten ennen kuin esikoinen menisi kouluun. Sen me myös teimme.
Syy, miksi halusin kirjoittaa Rovaniemestä juuri nyt, on se, että kävin esikoiseni kanssa katselemassa hänen synnyinseutujaan viikko sitten vappuna. Hänestä on kasvanut fiksu ja taitava keskustelija, jonka kanssa on mukava matkustaa ja höpötellä. Tapasimme myös yhtä hänen vauvakaveriaan. Rovaniemi oli yhtä ihana kuin aina. Se on minulle rakkauden kaupunki.
