Rodos 2024
Puolisolleni tuli hieman yllättäenkin töistä viikon pituinen vapaajakso. Ehdotin, että matkustaisimme jonnekin koko perhe, koska olin ollut kotona jo kohta viisi kuukautta vanhempainvapaalla. Puolisoni tekee reissutöitä ja hän toivoi, että saisi vaihteeksi vain olla kotona. Niinpä puolisoni ehdotuksesta minä lähdinkin ilman perhettäni pikkulomalla ja kävin Rodoksella yhteisen ystävämme kanssa. Vauvamme täytti matkani aikana neljä kuukautta. Olin siis vapaalla vanhempainvapaalta. Suosittelen kyllä tällaista kaikille äideille, jos vaan sopiva sauma tulee ja itsestä tuntuu hyvältä.
Tehokkaasti kolusimme saaren kuuden päivän aikana: kävimme eteläkärjen vanhalla majakalla, sukelsimme parinkymmenen metrin syvyyteen saaren itäpuolella, tutustuimme pohjoisessa Rodoksen vanhaan kaupunkiin ja kiipesimme reiluun tonniin saaren länsiosassa.
Sukelluspäivä oli Rodoksella ainut etukäteen sovittu hommamme. Saimme seuraksemme sukellusoppaan lisäksi Italiassa asuvan uusiseelantilaisen naisen, joka kutsui meitä sankareikseen kuultuaan ammattimme ja sen, että olin jättänyt vauvan isälleen ja lähtenyt lomalle. Ystäväni on meriupseeri, olemme tutustuneet alokkaina Upinniemessä ja hänen kauttaan tapasin myöhemmin puolisonikin maanpuolustuskorkeakoululla.
Koska meillä kaikilla oli taas vierähtänyt vuosia viime sukelluksesta, aloitimme sukelluksen hyvin matalalla pohjassa kertaamalla perustaitoja; maskin irtoaminen, pukeminen ja tyhjennys, regulaattorin kadottaminen ja löytäminen sekä kaverilta ilman pyytäminen ja jakaminen. Sitten vasta jatkettiin matkaa syvemmälle. Ekalla sukelluksella kävimme 21 m syvyydessä. Toisella sukelluksella kävimme luolissa ja teimme läpisukelluksia, maksimisyvyys 17 m. Näkyvyys oli vain noin 15-20 metriä. Ja oli siellä kalojakin, joista mieleen ykkösenä jäänee siipisimput!
Yhtenä päivänä vaelsimme taistelutoverini johdolla saaren korkeimmalle kohdalle, Attávyros 1 215 m. Menomatka boulderoitiin jyrkkää puolta ja meikäläinen veti ihan kunnolla nelivedolla suurimman ajan noususta. Ilman asiantuntevaa partionjohtajaa olis ehkä voinu hiukan hirvittää. Huipulla syötiin eväitä ja otettiin pari kuvaa. Paluu tehtiin pitkää mutta loivaa reittiä, jonka aikana maasto ja maisemat muuttuivat vuoristoisesta välillä niittyihin ja sitten metsiin. Kokonaismatkaa kertyi noin 12 km. Eipä törmätty muihin retkeilijöihin (paisti vuohiin ja lampaisiin). Sopiva haaste, hieno päivä!
Rauhalliset aamupalat, sopivasti sporttia, hyvää ruokaa, halpaa viiniä ja kokonaiset yöt, ai että! Huhtikuun lopun Rodos oli täydellinen valinta: sopiva sää, eikä vielä ryysistä missään. Just ennen varsinaista sesonkia hintataso hyvä, palveluita jo riittävästi saatavilla ja kivasti omaa rauhaa. Suomessakin ehtisi viimiset floskat sulamaan tällä välin! Ja kotona oli pärjätty upeasti, kuinkas muuten!