Oikeita meritöitä
Usein kun kerron, että minulla on merikapteenin tutkinto, kysytään, olenko joskus ollut oikeissa meritöissä. En tiedä, kuinka yleistä tämä on muiden tutkintojen tai ammattien kohdalla, mutta onhan se tavallaan hiukan hassu kysymys. Sinänsä se on kyllä ihan relevantti, että tänä vuonna tulee kuluneeksi jo kymmenen vuotta siitä, kun olen viimeksi ollut oikeissa meritöissä, mikäli oikeilla meritöillä tarkoitetaan töitä seilaten laivan miehistössä.
Jo yläasteella tiesin haluavani lähteä opiskelemaan merenkulkua. Varmasti asiaan on vaikuttanut kovasti merellinen kasvuympäristöni Kustavissa. Olen liikkunut merellä koko ikäni. Lukion jälkeen hain Turun merikouluun merikapteenin AMK-tutkintoon, mutta siinä välissä suoritin varusmiespalveluksen, laivastossa totta kai. Intissä palvelin ensin Upinniemessä ja sitten radistina Rauma-luokan ohjusveneillä. Sitä voinee jo pitää oikeana merityönä, kun kävimme kansainvälisessä sotaharjoituksessa Puolassa asti. Niin tai näin, siitä se osaltani alkoi.
Merikoulun ensimmäisen vuoden aikana tein vahtimiesharjoittelut Kiisla-nimisellä kemikaali- ja tuotetankkerilla ja siitä päädyin puolikkaaksi eli vahtimiehen töihin Stena Arcticalle, joka oli tuolloin Suomen suurin laiva, raakaöljytankkeri. Arcticalla seilasimme Itämeren lisäksi usein Pohjanmerellä ja kävimmepä muutaman kerran hiukan kauempanakin kuten Bilbaossa. Nesteen tankkereilla seilasin myös myöhemmin perämiehenä Masteralla ja Temperalla kuskaten aika paljon REBCOa (Russia Export Blend Crude Oil) Prismorskista eli Koivistosta Porvooseen, toki joskus pääsimme käymään muuallakin. Nämä ovat DAT eli double acting tankkereita, joilla voi tarvittaessa murtaa jäätä ajamalla perä edellä. Viimeinen laiva, jolla olin meritöissä vuonna 2015 oli Suula, Kiislan sisarlaiva.
Kiislan ja Suulan välissä ehdin seilata muunlaisillakin laivoilla kuin tankkereilla. Vahtimiehen töitä tein myös pientonniston kuivarahtibulkkerilla Nathaliella, jolla myöhemmin seilasin yliperämiehenäkin eli förstinä. Jonkun förstin tuurauksen tein myös toisella bulkkerilla, Josefinella sekä upealla vanhalla jäänmurtajalla, Voimalla. Koululaivan puutteessa teimme koulun kanssa yhdessä pari työharjoittelureissua Boren ro-ro-laivalla (roll on - roll off eli pyörillä liikkuvaa lastia) Estradenilla. Toisella näistä reissuista viihdyin paljon laivan kuntosalilla, koska valmistauduin pääsykokeisiin, joissa valittiin miehistö Euroopan Unionin merirosvouden vastaiseen operaatioon Intian valtamerelle. Operaatio Atalantaan myös pääsin ja palvelin kriisinhallintatehtävässä miinalaiva Pohjanmaalla radistina noin viiden kuukauden ajan.
Jonkin aikaa ammattikorkeakoulusta merikapteeniksi valmistumiseni jälkeen Suulalla perämiehenä seilatessani sain tietää, että olin päässyt hakemaani oikeustieteelliseen maisteriohjelmaan Lapin yliopistoon ja tavallaan sille tielle jäin. Yliopistoajan kesälomat työskentelin Nesteen pääkonttorilla Keilarannassa laivaoperaattorina ja vastasin yhtiön rahtaamien alusten kaupallisesta operoinnista, mutta eihän se ole oikea merityö. Olen onnistunut pitämään yliperämiehen pätevyyskirjani voimassa (uusittava viiden vuoden välein), mutta en tällä hetkellä pidä kovin todennäköisenä, että olisin lähdössä merelle ainakaan ihan lähitulevaisuudessa, vaikka siitäkin työstä pidin kovasti. Vaan eipä sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.