Kustavin susitilanteesta

Vuosi sitten en olisi uskonut, että tilanne nyt olisi tällainen. Susien määrä meillä paikallisesti on vajaassa vuodessa räjähtänyt. Joudun rajoittamaan lasten ulkoilua pihalla ja kun lähden koiran kanssa ulos, otan vähintään puukon mukaani. Olen toki metsästäjänä ja aktiivisena reserviläisenä tottunut kulkemaan ympäriinsä aseistettuna, mutta kyllä tämä on liikaa.

Susi kuuluu luontoon. Se ei kuulu keskelle kylää. Pari päivää sitten susi jolkotteli ihan muutaman metrin päästä meidän kotitalosta. Onhan ne tästä aiemminki kulkeneet, mutta nyt näimme omin silmin. Erityisen ikävän tästä havainnosta teki se, että lapset olivat menossa vartin päästä ulos odottamaan koulutaksia. Onneks minunlla oli töistä etäpäivä ja pääsin helposti lasten kanssa ulos odottelemaan. Laitoin naapurissa asuvalle pikkusiskolleni viestin susihavainnosta, ja hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, ovatkohan hänen lampaansa hengissä.

Vuosi sitten oli vielä suhteellisen harvinaista nähdä susi omin silmin tai todeta suden kulkeneen pihalla. Nyt se on täällä päivittäistä. Harvassa alkavat olemaan päivät, kun susi ei olisi pyörinyt kustavilaisen kodin pihassa. Susia on kulkenut täällä aina ja hyvä niin, mutta nyt raja on ylitetty, kun ne ihan käytännön tasolla vaikuttavat ihmisten ja lemmikkien jokapäiväiseen hyvinvointiin.