Kotikontu

Aiemmin tällä viikolla suoritettiin virallinen lohkominen, kun Kotikontu irrotettiin isosta sukulaisteni tilasta. Tykästyimme Kotikontu-nimeen monesta syystä. Ensinnäkin olemme tosiaan muuttamassa kotikonnuilleni. Tässä lähellä on myös muita kiinteistöjä, joiden nimen alkuosa on Koti. Lisäksi suhteellisen lyhyinä ihmisinä tykkäämme Taru Sormusten Herrasta -saagan hobittien kotoisesta Konnusta ja taloutemme molempien aikuisten ollessa puolustusvoimien upseereja pidämme ihan hauskana myös mielleyhtymää Sillanpään marssilaulun alkusanoihin. Puolisoni on kotoisin Pohjois-Karjalasta, eikä oikein ymmärrä, miksi kiinteistö ylipäänsä pitää nimetä tai ainakaan miksi se on niin tärkeää. Täällä landella Varsinais-Suomessa kiinteistöjen nimet ovat todella vahvasti ihan jokapäiväsessä käytössä, minkä takia asia on todella tärkeä.

Työt tontilla ovat edenneet. Oikeastaan koko kesälomahan täällä maatöissä meni, mutta toisaalta osasin kyllä hiukan nauttiakin siitä.  Sain viettää aikaa Kustavissa ja tehdä jotain ihan muuta kuin työtäni. Eikä ihan joka päivä ole ollut tarvetta tontilla hääriä ainakaan ihan täyttä päivää. Minulle myös sopii touhukas loma. En oikein osaa olla tekemättä mitään, ja töistä irtautuminen joutilaana voi olla minulle vaikeaa. Nyt on hommia riittänyt ja ollut myös pakko suunnata ajatukset johonkin - johonkin ihan muuhun kuin omaan palkkatyöhöni. Puolisoni kertoi jopa pitävän täryttämisestä, kun samalla kuunteli Remeksen äänikirjoja. Ja olihan se kyllä omalla tavallaan rentouttavan yksinkertaista. Aloitin itsekin Remeksen Horna-kirjasarjan kuuntelun, mikä on ollut mielessä jo pidempään. Aika ajankohtainen sarja, vaikka ensimmäinen osa on julkaistu jo 2014! Ja löytyihän minulla aikaa hyvin myös tämän blogin pystyyn panemiseen, joten luovaa puoltanikin olen saanut toteuttaa, minkä olen huomannut olevan hyvinvointini kannalta yllättävänkin tärkeää.

Kotikontu sijaitsee Kustavissa Koilan kylässä. Olemme isäni puolelta vähintään 13. suoraa sukupolvea Koilassa, ilmeisesti niin pitkältä kuin tietoja on saatavilla. Pitäisi selvitellä joskus tarkemminkin. Sukututkimus on minusta kiehtovaa!

Vuonna 2015 julkaisemaani runokokoelmaan Vuas Päivöläs, kustavilaissi runoi Koilan kyläst kirjoitin runon näistä Koilan sukupolvista.